Usein päiväkirjaan tartutaan, kun on pakottava tarve purkaa jotain tunnetilaa, ”huutaa asia paperille” kuten yksi tämän päivän ryhmässä kuvasi.
Purkavan kirjoittamisen taidossa olennaista on, että uskaltaa antautua tunteen valtaan kritisoimatta tai kontrolloimatta itseään, miettimättä saako näin tuntea, ajatella tai kokea. Tässä auttaa se, että päiväkirjan teksti on täysin yksityistä ja sitä kirjoitetaan vain itselle.
Purkavassa kirjoittamisessa kirjoittamisen arvo ei ole aikaan saadussa tekstissä, vaan kirjoittamisen prosessissa.
Nykyään puhutaan paljon hyväksyvästä läsnäolosta, siitä kuinka meidän tulisi omistaa oma tunteemme, ei tukahduttaa niitä, mutta ei myöskään samaistua niihin ja toimia reaktiivisesti niiden pohjalta. En tiedä mitään muuta harjoitusta, joka yhtä hyvin olisi opettanut minua juuri tähän kuin päiväkirjapurkaukset. Niiden tarkoituksena on mennä tunteeseen sisään, tuntea se kokonaisvaltaisesti, täysin ja pidäkkeettömästi ja päästää tämä pidäkkeetön purkaus paperille, antaa sen ikään kuin palaa loppuun. Antaa kaiken tulla ulos juuri sellaisena kuin sen itse kokee, juuri niin värittyneenä, epäreiluna, yksisilmäisenä ja puolueellisena.
Voi ajatella, että päiväkirja on tällaisten sisäisten purkausten säiliö ja sinne mahtuu aivan kaikki. Purkaukseni jäävät kansien väliin ja lakkaavat saastuttamasta sisäistä todellisuuttani, olen saanut ne ”ulos systeemistäni”. Tunteiden tehtävä on tulla koetuiksi. Niin kauan kuin työnnän epämiellyttävää tunnetta syrjään ja taustalle, se haluaa tulla esiin. Se ei tarkoita, että tunne olisi oikeassa tai totuus tilanteesta. Se on kuitenkin jotain, mitä minussa on herännyt ja jolle ei ole viisasta kääntää selkäänsä.
Purkava päiväkirjamerkintä on kuin päästäisi höyryä ulos kattilasta. Kuvaavaa on, että se päättyy usein helpotuksen tunteeseen. Kun olen saanut tunteen ulos, sen ote useimmiten hellittää ja saan lisää perspektiiviä asioihin.
Totesimme päiväkirjaryhmässä myös, että pidäkkeetön purkautuminen ei aikuiselle ihmiselle ole helppoa edes päiväkirjan sivuilla. Se vaatii jonkin primitiivisemmän osan vapauttamista ja kytkeytymistä niihin energioihin. Suostumista keskenkasvuiseksi se edellyttää myös, sisäisestä kontrollista ja korrektiudesta luopumista hetkellisesti. Se vaatii myös analyyttisemmän otteen lykkäämistä tuonnemmaksi, että saadaan kokonaisena esiin se, minkä esiin on tultava. Kaikki tämä on turvallista oman päiväkirjan sivuilla.
Purkava kirjoittaminen on tutkimusmatka oman sisäisen maailman tunteiden ja liioitellun draaman maastoon ja siten ehtymätön itsetuntemuksen lähde.