Ohjausprosessin vaiheiden jäsentelyä

Kirjoitin aiemmin ohjauksen kolmesta orientaatioista Sanna Vehviläisen Ohjaustyön oppaassa esittelemän jäsennyksen pohjalta. Orientaatioiden avulla voi jäsennellä ohjauksen ilmiöitä paitsi yleisesti, myös tutkailla ohjauksen mikro- ja makroprosesseja. Tässä kirjoituksessa keskityn avaamaan kannattelun, tutkimisen ja ongelmanratkaisun orientaatiot jäsennyksellä ohjausprosessin vaiheita. Myöhemmin on tarkoituksenani kirjoittaa myös yksittäisen jäsennellä yksittäistä ohjauskohtaamista samaan tapaan. Itselleni vierain analyysin alue on vuorovaikutustilanteiden lähiluku, eli vuorovaikutusjaksojen syklien tutkailu. Saattaa olla, että siitäkin kuitenkin jotain tulen kirjoittaneeksi myöhemmin.

Kohtaamalla liikkeelle

Työnohjausprosesseissa ensimmäisissä tapaamisissa korostuu kohtaaminen, tutkiminen ja ihmettely. Tilanne on samantyyppinen myös uuden esimiehen aloittaessa työtään tai uuden luovan projektin lähtiessä käyntiin. Prosessien alussa avoimen kuuntelemisen merkitys korostuu. Ohjaaja, esimies, projektin vetäjä keskittyy aistimaan ja sanoittamaan tuntoja, tunnelmia, tarpeita ja odotuksia. Molemminpuolinen luottamus herää siitä, että osoitetaan, että kohtaamisille on varattu tilaa ja aikaa ja yhteistyötä kannattelee luottamus ja arvostus.

Tilan ja ajan ottamien hyvällä kohtaamiselle voi joskus vaatia vähän uskallustakin tänä tehokkuuden aikana. Kokemukseni mukaan moni hyvä johtaja, opinnäytteiden tai harjoittelun ohjaaja, työkaveri ja tiimin vetäjä luo kohtaamisen hetkiä intuitiivisesti. Toisille taas pysähtyminen ei ole yhtä luontevaa ja siihen pitää harjaantua.

Aina ohjattava ei tervehdi pysähtymistä ilolla ja se saattaa herättää myös turhautumista tai ahdistusta. Paine ratkaisujen löytämiseen on kova ja se aiheuttaa tunteen, että ei ole aikaa näennäisen hyödyttömään pysähtymiseen ja tuntojen tutkailuun. Joskus turhautuminen on merkki siitä, että on jo aika mennä eteenpäin. Useammin se on kuitenkin merkki siitä, että jotain sivuun työnnettyä ja mahdollisesti häiritsevää on nousemassa esiin. Kuuntelemiseen ja kohtaamiseen painottuneessa tilasta on kuitenkin hyvä osata irrottautua, siirtyä tutkivampaan ja jäsentelevämpään työskentelyyn ja kokeiluihin.

Kannatteleva orientaatio luo kohtaamisen perustan, jonka viesti on: hyväksyn sinut ihmisenä, arvostan kokemustasi ja minulla on aikaa keskustella kanssasi. Tämän perustan syntymisen eteen nähdään erityistä vaivaa ohjaussuhteen alussa, tietenkin se tulee koetelluksi ja uusinnetuksi kaikissa ohjausprosessin vaiheissa.

Tutkimalla syvemmälle

Jos kannatteleva orientaatio luo ohjaussuhteen perustan, niin tutkiva orientaatio puolestaan muodostaa ohjauksellisten kohtaamisten ytimen tai arkisen peruskauran. Riippumatta siitä mikä ohjauksen konteksti on (työ, ystävyys, perhe, harrastus, kansalaistoiminta) sen keskeinen elementti on mahdollisuus tutkia ja saada selvyyttä omiin ajatuksiin. Mitä minä tästä oikeastaan ajattelen? Millaisia käsityksiä minulla tästä on? Millaiseksi asia on hahmottumassa?

Ammatillisemmissa ohjaussuhteissa tutkimista ohjaavat yleensä ohjaajan esittämät kysymykset. Ystävyys ja perhesuhteissa sekä työssä esim. kollegiaalisissa suhteissa esitetään myös kysymyksiä, mutta yhtälailla tutkiminen saattaa edetä esimerkiksi kokemuksia ja käsityksiä jakamalla. 

Ohjaukselliset kohtaamisissa ohjattavalla on mahdollisuus nostaa esiin tulla syvemmin tietoiseksi siitä, miten omat käsitykset itsestä, toisista, maailmasta, työstä, elämästä ja ihmisyydestä jäsentävät kokemusta. Työnohjauksellisessa kohtaamisessa keskiössä ovat työtä koskevat kokemukset ja niitä koskevat käsitteelliset jäsennykset. Miten uudet tilanteet haastavat ammatillisia jäsennyksiä? Mitä mahdollisuuksia oma kehittyminen ja kasvu työssä avaavat?

Myös silloin, kun vaikkapa esimies tarjoaa alaisilleen mahdollisuutta keskusteluun, sen ytimessä on usein haastavan tilanteen tutkiminen ja jäsentely yhdessä. Valmentavan esimiestyön ytimessä on juuri tällainen tutkiva prosessi. Esimies, joka tarjoaa alaisilleen ratkaisuja ja neuvoja saattaa tiedostamattaan ohjata heitä epäitsenäisyyteen ja riippuvuuteen. Tutkiminen voi kohdistua paitsi työntekijän näkemyksiin, myös työympäristöön, työprosesseihin, työpaikan vuorovaikutussuhteisiin, toisten käsityksiin, erilaisiin ristiriitoihin. Myös motivaatio voi olla tutkivan ohjauskohtaamisen kohteena. Siis ylipäättään mikä tahansa asia, joka ohjauskohtaamiseen on tuotu. Kokemukseni mukaan ohjauskohtaamiset, joissa paneudutaan tutkimaan yhdessä asioita, kasvattavat ohjattavan itseymmärrystä, sytyttävät oivalluksia ja ovat sekä ohjaajalle että ohjattavalle älyllisesti tyydyttäviä.

Ongelmanratkaisulla kohti uuden luomista

Usein ohjaukselliset tilanteet alkavat ongelman esittämisellä, neuvon pyynnöllä tai huolen jakamisella. Tällainen avaus virittää kenessä tahansa ihmisessä velvoitteen ratkaista ongelma, saada huoli hälvenemään tai tarjota pyydetty neuvo. Siksi ongelmanratkaisuorientaatio viriää ohjauksellisissa tilanteissa helposti ja usein kannattelun ja tutkimisen taidot ovat ne joita on syytä vahvistaa. Mutta millaista on taitava ongelmanratkaisun tukeminen ohjauksessa?

Mielestäni on sääli, jos ohjaus jää vain kannattelun ja tutkimisen tasolle, vaikka joskus voidaan pitkäänkin viipyä näissä vaiheissa, luoden rikkaampaa, dynaamisempaa ja joustavampaa perustaa ongelmanratkaisulle. Itse jäsennän niin, että ohjauksen ongelmanratkaisuorientaatiossa on kyse ohjauksesta, jossa painotetaan käytännön kokeiluja ja toiminnan kehittelyä. Kun ohjausprosessissa on hyvä luottamus ja taustalla laadukasta ajattelun yhteiskehittämistä, on luontevaa keskittyä kehittelemään erilaisia toimintaa kehittäviä perusteluja kokeiluja.

Kulttuurimme on nykyään aiempaa kokeilumyönteisempää. Ajatellaan, että ideoiden toimivuus on hyvä mahdollisimman nopeasti testata tosielämässä. Mielestäni myös ohjauksen hyödyllisyys testataan siinä, kuinka hyvin se tukee uskallusta tehdä erilaisia toimintaa kehittäviä kokeiluja. Koska ohjauksessa kokeilut kytkeytyvät tutkimisen prosesseihin, jolloin kokeilut rakentavat jatkuvuutta ja kehittävät ajattelua. Ja toisaalta, jos ohjauksessa on kannattelua, niin kokeilut tuovat onnistuessaan ja epäonnistuessaan mukanaan paljon kannateltavaa, myönteisten ja kielteisten tunteiden kirjon.  

Monissa organisaatioissa on käynnissä useiden rinnakkaisten isompien ja pienempien uutta luovien kokeilujen hullunmylly. Kokeilut ovat työtodellisuutta hajottavia, jos niitä ei ole mahdollisuutta kytkeä työtä koskevaan ajatteluun ja ammatillisiin jäsennyksiin. Uuden kokeileminen saattaa herättää myös voimakkaita tunteita, joiden esille tuomiseen ja kannatteluun ei aina ole varattu tilaa. Kokeiluvetoisessa organisaatiossa sellaisten yksilöiden ja ryhmien on helpompi toimia, joilla on vahvat tutkimisen ja kannattelun taidot plakkarissa.

Vai sittenkin liikkeelle kokeilemalla?

Yllä oikeastaan esitän, että ideaalia olisi lähteä aina liikkeelle kannattelemalla ja tutkimalla, sitten vasta suuntautua kokeilujen muotoiluun. Useammin taitaa kuitenkin olla niin, että kannattelun ja yhdessä ajattelemisen taitojen kehittymättömyys tulee esille, kun kokeilujen aallot ovat käynnissä. Pysähtyminen saattaa tuntua silloin aivan mahdottomalta, vaikka siitä todennäköisesti olisi enemmän hyötyä kuin mistään muusta.

Siksi oikeastaan ajattelen, että yhtä lailla ohjausprosessi voi lähteä liikkeelle kokeilevasta orientaatiosta ja sitten liikkua tutkivan orientaation ja kannattelun suuntaan. Kokemukseni mukaan tällainen lähestymistapa sopii hyvin ainakin dynaamisiin ja innovatiivisiin työkulttuureihin. Se voi olla myös toimiva lähestymistapa muutostilanteessa tai projektimyllyyn joutuneessa organisaatioissa. Keskeistä tällöin on kuitenkin paitsi kokeiluihin kannustaminen myös tutkimisen ja kannattelun tarpeiden tunnistaminen ja syvällisempien ja merkityksellisempien kokeilujen muotoilun kautta. Tutkimisen paikkoja voi tällöin rakentaa niin, että kokeiluja juurrutetaan syvällisessä yhdessä ajattelussa. Silloin kokeilut eivät tunnu pistemäisiä huitaisuilta, vaan testaavat ajattelun pätevyyttä ja toimivuutta. Kannattelun paikat puolestaan syntyvät luontevasti tarpeesta käsitellä vastarinnan ja innostuksen ristiriidan herättämiä tunteita. 

This entry was posted in Luin, näin, koin. Bookmark the permalink.