Eisenhowerin nelikenttä on yksi tunnetuimmista tehtävien priorisointiin käytetyistä ajattelun jäsennysvälineistä. Sen taustalla on Yhdysvaltain presidentin Dwight D. Eisenhowerin suuhun laitettu lainaus: ”Harvoin se, mikä on kiireellistä on tärkeää ja harvoin se mikä on tärkeää, on kiireellistä.”
Nelikenttä työn tehostamisen välineenä
Jos haluat käyttää nelikenttää työn tehostamisen välineenä, voit ensin, millaisia asioita sinulla tippuu kuhunkin ruutuun ja sitten, mitä kussakin ruudussa olevalle asialle teet.
- Kiireellisiä, mutta ei tärkeitä asioita ovat sellaiset, jotka vaativat nopeaa reagointia, mutta eivät ole tärkeitä.
- Ei kiireellisiä, eikä tärkeitä asioita ovat ne, joiden parissa kulutamme aikaa ilman, että varsinaisesti edistämme mitään kovin tärkeää.
- Ei kiireelliset, mutta tärkeät tehtävät ovat niitä, joita voi lykätä myöhemmäksi, mutta jos niille ei varaa aikaa koskaan, jotain tärkeää puuttuu elämästä.
- Kiireelliset ja tärkeät tehtävät ovat elämän merkityksellisiä asioita, jotka on hoidettava juuri nyt.
Joskus olen saanut tämäntapaisen neuvon käsitellä eri ruutuihin tippuvia asioita.
- delegoi kiireelliset, mutta ei tärkeät tehtävät
- deletoi ei-kiireelliset, eikä tärkeät tehtävät
- suunnittele milloin varaat aikaa tärkeille, mutta ei kiireellisille tehtäville
- keskity tekemään kiireellisiä ja tärkeitä tehtäviä juuri nyt
Voi tässä neuvossa olla jotain jujuakin jollekin. Itse kuitenkin olen enemmän sellaisen meiningin kannalla, että lisää tiedostamista ja läsnäoloa, vähemmän kontrollia. Nelikenttä toimii minusta ihan hyvin ilman että päätämme tehdä asioille yhtään mitään. Asioiden tiedostaminen muuttaa toimintaa ilman käskyjäkin.
Mistä kertoo se, että käytän paljon aikaa ei-kiireellisten, ei-tärkeiden asioiden tekemiseen? Itselläni näitä ovat viihteen passiivinen kuluttaminen, facebookin plärääminen. Teen sitä silloin, kun henkiset voimavarani eivät muuhun riitä, väsyneenä siis. Jos näihin alkaa kulua paljon aikaa, kyse on siitä, että elämästäni puuttuu tilanteita, jotka lataisivat ja virkistäisivät minua oikeasti. Tietysti olisi hyvä deletoida tällainen tyhjäkäynti elämästä. Viisaampaa kuitenkin on ehkä selvittää, mikä itseä lataa ja virkistä ja lisätä elämän sitä. Silloin aivot narikkaan tyhjäkäynnille on vähemmän tarvetta.
Sitten kiireelliset ja ei tärkeät tehtävät elämän kokonaisuudessa. En oikein ikinä ole käsittänyt, miksi niitä pitäisi kenellekään delegoida, jos ne eivät ole tärkeitä. Ehkä ajatus on, että näiden asioiden kiireellisyys estää niiden tärkeyden arvioimisen.
Kuten Eisenhower sanoi, tärkeät asiat harvoin ovat kiireellisiä, mutta jos ei panosta tärkeisiin asioihin, niin sillähän niistä saa sellaisia. Läheisten ihmissuhteiden hoitaminen ja merkityksellisen työn tekeminen on harvoin kiireellistä. Sitten joskus soitan hänelle, sitten joskus toteutan sen unelmani, sitten joskus kerron hänelle kuinka häntä arvostan, sitten joskus otan esille tämän suhdettamme vaivaavan hankaluuden.
Mitä enemmän elämässä omistaudun asioille, jota ovat minulle tärkeitä, mutta joiden kanssa ei tarvitse kiirehtiä, sitä enemmän tunnen, että elän elämää, jonka olen itse valinnut.