Tänään minulta kysyttiin taas: ”Luovan alan työnohjaaja ja valmentaja… Joo. Mut millaisissa asioissa sä niinku autat ihmisiä?” No minäpä kerron.
Asiakkaitani ovat luovan alan yritykset ja yksityishenkilöt. Yritykset ostavat yleensä valmennusta tiimeille tai esimiesryhmille. Teemana voi olla esim. muutos, hankalat vuorovaikutustilanteet, luovan yhteistyön tai tiimihengen vahvistaminen. Liikkeelle voidaan kuitenkin lähteä ihan jostain muustakin. Viime viikolla ohjasin projektiryhmän päätöstilaisuuden. Ohjausosaamista oli porukassa yllin kyllin, mutta tilanteen vetäjäksi haluttiin joku ulkopuolinen, että kenenkään ryhmän jäsenen ei tarvitsisi kannatella tilannetta, vaan kaikki pääsisivät työskentelemään. Viime viikolla lähti myös liikkeelle luovan prosessin valmennus, jossa tutkijaryhmä työstää popularisoitua tietokirjaa ja etsii uutta kirjoittamisen tapaa. Melkein kaikissa ryhmävalmennuksissa on taustalla tilanne, jossa ”tarvittaisi joku ulkopuolinen”.
Millaisiin tilanteisiin ihmiset sitten hakevat apua, kun hakeutuvat luovan työn yksilövalmennuksiin. Tässä on kolme tyypillistä tilannetta.
1. Uusi rooli. Asiakas haluaa valmennuksellista tukea, kun on astunut uuteen haastavaan, oman osaamisen ylärajalla olevaan rooliin tai paljon uusia asioita sisältävään työtehtävään. Esimerkiksi esimiesasemaan pääseminen, vastuiden kasvaminen, uuden osaamisalueen haltuunotto. Hän tarvitsee paikan, jossa voi hengähtää, purkaa asioita, olla epävarma ja huolissaan. Ennen kaikkea hän tarvitsee paikan, jossa voi realistisesti katsoa omaa tilannettaan ja vahvistaa itseluottamustaan. Samalla valmennettava moninkertaistaa mahdollisuutensa onnistua uudessa tehtävässä ja tehdä tämä onnistuminen niin, ettei sille uhraa koko elämäänsä ja hyvinvointiaan.
2. Uudistumisen tarve. Toinen tyypillinen tilanne, milloin yksilöohjaukseen lähdetään, on aivan toisesta ääripäästä. Valmennukseen hakeutuva onkin työssään liikaakin mukavuusalueellaan ja niin rutinoitunut osaaja, että työstä on kadonnut kipinä. Liikkeellelähtöfiiliksenä: ”Kaikki on ihan hyvin, mutta tuntuu vaan jotenkin niin turhalta”. Tai kyse voi olla siitä, että tietyllä ilmaisun tyylillä on saavuttanut jonkun aseman ja tuntuu, että ”tätä multa odotetaan, mutta en itse jaksa tästä enää innostua”. Se mikä on ollut innostavaa ja inspiroivaa joskus ei ehkä toimikaan tässä hetkessä. Myös oma elämäntilanne tai arvomaailma voivat muuttua niin, että suhde luovaan työhön on neuvoteltava uusiksi. Valmennuksessa lähdetään etsimään uudestaan jännittävyyden, innostuksen, inspiroitumisen fiiliksiä ja etsitään keinoja sytyttää luova energisyys uudestaan ja ruokkia sisäistä tultaan. Kun valmennuksessa onnistutaan uudistamaan ja kirkastamaan suhde luovaan työhön, sillä on todella suuri merkitys ohjattavan inspiraatiolle, aikaansaamiselle ja merkityksellisyyden tunnulle.
3. Ihmisten kanssa ihmisenä. On hyvin tavallista, että ohjauksessa puretaan ihmisten välisissä kohtaamissa syntyneitä negatiivisia tunteita. Joskus vain vuorovaikutustilanteet luovassa työssä koetaan niin raskaina ja voimakkaita tunteita herättävinä, että niitä on tarve selvitellä jonkun kanssa. Tunteiden selvittely ohjauksessa mahdollistaa ikään kuin palautumisen voimakkaista tunnetilanteista ja mahdollistaa sen, että voi jälleen aitona omana itsenään toimia ammatillisesti ja hyvällä meiningillä myös sellaisissa työsuhteissa, joissa kokee hankaluutta. Emme tajuakaan, miten paljon tunteiden torjunta jähmettää luovuutta ja pökkelöittää luovaa sosiaalista toimintaa. Vaikeiden tunteiden kanssa työskentelystä on hyötyä kenelle tahansa, mutta luovan alan ihmisille se on ehdottoman välttämätöntä. Valmennus ja ohjaus tarjoavat tähän yhden foorumin. Valmennuksessa ideana on tehdä tilaa tunteiden käsittelylle ja samalla tukea luovaa ammatillisuutta.