Luovan yhteistyön taito

Sitä kuvittelisi, että kun joukko huipputyyppejä laitetaan tekemään hommia yhdessä lopputulos on automaattisesti huippulaatua. Ja jos näin ei ole, ajatellaan, että eikö ne sitten olleetkaan niin taitavia, kuin luultiin. Päähän ei helposti pälkähdä, että lopputulos riippuu paitsi yksittäisten tekijöiden osaamisesta myös yhteistyöprosessin laadusta. Ja silloinkin kun tämä ajatus pälkähtää päähän, ajattelemme että prosessin laatua selittävät henkilökemiat, joihin ei voi tietoisesti vaikuttaa.

Taitava yhteistyön rakentaminen on kuitenkin taito — tai useiden taitojen ja asenteiden summa. Emme ole henkilökemioiden armoilla, vaan voimme tietoisesti kemioita rakentaa.

Millaiset asiat vaikeuttavat hyvää yhteistyötä?

  1. Identifioituminen työrooliin enemmän kuin yhteiseen työn kohteeseen: Teen vain oman osuuteni tai hermostun kun “joku tulee tontilleni”.
  2. Keskinäinen luottamus puuttuu. Näkökulmaerot ja epäselvyydet jäävät selvittämättä. Hyvän yhteistyön nimissä ei haluta vaikuttaa valittavalta, liian kriittiseltä, tietämättömältä tai muuten hankalalta.
  3. Kiireen tuntu. Epäselvien asioiden puheeksi ottamista vältetään, jos yhteistyössä vallitsee jatkuva kiireen tuntu.
  4. Epävarmuus omasta osaamisesta. Jossain työyhteisöissä annetaan vähän palautetta ja varsinkin myönteistä palautetta. Se lisää epävarmuutta, joka näkyy joko tarpeena korottaa itseä alentamalla muita tai herkkänahkaisuutena neutraalillekin palautteelle. Töksäytellään ja suutahdellaan. Pelataan valtapelejä työn kohteena olleen asian kustannuksella.
  5. Organisaatiorakenne, jossa työntekijät on jaettu ammattialakohtaisiin osastoihin. Osastoklikit mahdollistavat oman roolin taakse piiloutumisen ja tuottaa vastakkainasetteluja: me ja muut. Tämä harvoin palvelee työn kohteena olevaa asiaa.
  6. Huonosti organisoidut kokoukset ja palaverit. Paikalla voi olla liikaa ihmisiä, väärät ihmiset tai työskentelytavat on valittu väärin. Ideointi kannattaa organisoida toisenlaiseksi yhteistoiminnaksi kuin kokous, jossa tehdään päätöksiä. Tarvitaan myös kokoontumisia, jossa ei ole tiukkaa agendaa, että piilossa olevat ongelmalliset asiat voivat tulla esiin.
  7. Ideoiden pimittäminen. Parhaat ideat ovat usein keskeneräisiä ja huteria aluksi. Ideoita aletaan pimittää, jos ryhmässä ei osata käsitellä keskeneräisiä ideoita avoimesti ja kehittelevästi pikemmin kuin kriittisesti alas ampuen.

Taitavan luovan yhteistyön elementtejä

  1. Yhteinen hiili. Onnistuneessa hankkeessa on aina yksi yhteinen fokus ja toiminnan kohde. Usein pidämme työn kohdetta itsestään selvänä ja fokuksesta keskustelu jätetään kokonaan tekemättä. Joskus taas fokuksesta keskustellaan prosessin alussa, mutta ei huomata ottaa asiaa esille pitkin matkaa. Mutta fokus on tosiaan kuin hiili, jotta se hehkuisi prosessin alusta loppuun, siihen pitää aina välillä puhaltaa. Fokushan muuttuu, muovautuu, saa yksityiskohtia toiminnan edetessä. Tätä olisi hyvä tuoda esiin erilaisin dokumentein ja visualisoinnein.
  2. Moniääninen ryhmä. Monenlaisten porukassa olemisen tapojen merkityksellisyyden hahmottaminen. Tarvitaan innostavia puheenvuoroja, jotka luovat suuntaa. Toisen ideoiden komppaaminen ja kehittely edistää ideoiden konkretisoitumista. Kriittiset puheenvuorot auttavat korjaamaan asioita. Havainnoivassa roolissa pysyvillä ryhmän jäsenillä on perspektiivi, joka auttaa havainnoimaan, mikä on olennaista, mihin pitäisi keskittyä nyt, mikä on arvokasta. Harva meistä toimii kaikissa näissä rooleissa suvereenisti.
  3. Tärkeiden asioiden esille ottaminen. Mahtavalle yhteistyölle on aivan keskeistä, että ihmiset uskaltavat avata suunsa ja kertoa sen, mikä milloinkin tuntuu tärkeältä ja merkitykselliseltä. Joskus se on idea, josta suunsa avaaja ei ole aivan varma, joskus se on on kriittinen kommentti tai havainnoiva kommentti, joka muistuttaa fokuksesta tai aikataulusta. Joskus se on kysymys, joka kääntää kaiken päälaelleen. Joskus se on ajatus siitä, miten jonkin idean voisi saada toimimaan.
  4. Kuunteleminen on taito, jota emme koskaan voi harjoitella kylliksi. Kuunteleminen tarkoittaa, että avaudumme toisille perspektiiveille ilman, että olemme jatkuvasti tiukasti kiinnittyneinä omaan agendaan. Kuunteleminen luo keskinäistä ymmärrystä ja luottamusta, se lisää itsevarmuutta, sillä se mahdollistaa aidon palautteen antamisen.
  5. Kunnioitus. Taito kunnioittaa itseä ja toista luo rajoja ja luottamusta. Kunnioituksen varaan voi rakentaa yhteistoimintaa silloinkin, kun ollaan erimielisiä ja on vaikea ymmärtää tai hyväksyä toisen näkemyksiä. Erimielisyyksistä huolimatta voi tuntea kunnioitusta toisen pyrkimyksiä ja ihmisyyttä kohtaan.
  6. Pohtiminen ja ratkaisun viivyttäminen. Usein ongelmat, joita yritetään ratkoa tuntuvat niin akuuteilta, että ne halutaan määritellä nopeasti ja ratkoa heti. On hyödyllistä uskaltaa olla ihmettelyn tilassa pitempään ja malttaa tutkia asioiden välisiä yhteyksiä, koska silloin meille muodostuu totuudenmukaisempi kuva todellisuudesta ja on mahdollisuus tehdä tietoisempia ja yhdessä hiotumpia ratkaisuja. Päästä reaktiivista toiminnasta proaktiiviseen toimintaan.

Yhteistyötä ei voi muuttaa yksin

Jos yhteistyön tasoa halutaan nostaa, parhaisiin lopputuloksiin päästään ryhmävalmennuksen ja yksilöitä kehittävän valmennuksen / työnohjauksen yhdistämisellä. Usein jo sellaisen yhteisen vuorovaikutuksen tilan luominen, jossa asioita ei vain edistetä, vaan myös ihmetellään, arvioidaan, pohditaan ja vaihdetaan perspektiiviä tietoisesti luo edellytyksiä paremmin toimivalle yhteistyölle. Ulkopuolisen ohjaajan tai valmentajan käyttäminen usein auttaa luomaan tarvittavaa etäisyyttä havaintojen tekemiseen ja uusien kokeilujen muotoiluun. Haasteena ulkopuolisen avun hyödyntämisessä on se, että siitä voidaan jäädä riippuvaiseksi. Valmennuksen tulisi olla sellaista, että se tukee omien kokeilujen muotoilua ja omaehtoista toiminnan kehittämistä.

This entry was posted in Kokeile, Pohdin and tagged , , . Bookmark the permalink.