Kehen voi luottaa?

Millaisen ihmisen kanssa voi työskennellä luovassa yhteistyössä? Ihmisen, joka kantaa syvällistä vastuuta omasta toiminnastaan. Hän kysyy itseltään, mikä on minun taiteeni tässä? Mitä on tanssijan taide? Mitä on tuottajan taide? Mitä on lipunmyyjän taide? Mitä on budjetin tekijän taide? Mitä on esimiehen taide? Mitä on kuvaajan taide? Mitä on ohjaajan taide? Mitä on näyttelijän taide? Ei tarvitse tietää kaikkea ja osata kaikkea, mutta täytyy haluta yhä uudelleen kiinnittyä omaan taiteeseen.

On merkillistä, kuinka paljon iloa ja hyötyä on sellaisesta yhteistyökumppanista, joka ei halua olla hyödyksi tai kysele toisten tahtoa, vaan joka kiinnittyy omaan taiteeseen ja kokonaisuudesta käsin työskentelyyn. Jokaisen tekemisellä on oma korvaamaton paikkansa. Ja olemme syvästi riippuvaisia toisistamme.

Älä ikinä luovu taiteestasi tai tingi siitä. Älä ikinä ikinä uhraa sitä toisten hyvinvoinnille, sille että saisit olla kiva ja sinusta tykättäisi. Äläkä uhraa sitä sillekään, että sinua kunnioitettaisi, pelättäisi tai arvostettaisi.

Laita itsesi peliin. Olet kokonainen ja arvokas. Älä yritä olla mitä et ole, koska se mitä olet, on varmasti arvokkaampaa. Ihmiseen, joka ei luovu taiteestaan voi luottaa. Ei siksi, että se ei koskaan tekisi virheitä, olisi väärässä tai muuttaisi mieltään, vaan siksi, että hänellä on sisäinen kompassi, jonka neula osoittaa aina omaan aitoon pohjoiseen, tuli mitä tuli.

Hän ei yritä olla kaikkea, niin hän on jotain, johon toinen ihminen joka on myös jotain voi nojata.

This entry was posted in Pohdin. Bookmark the permalink.