Tutkimusmatka Tanskanmaalle

Kaikki tietävät tanskalaisen menestyksekkään TV-draaman Silta. Viime keväänä kun sarjaa esitettiin Suomen tv:ssä aika monessa jutussa pohdittiin, mikseipä mekin tehtäisi ”siltoja”, kun se nähtävästi pohjoismaalle on mahdollista. Ja koska sarja on Tanskan ja Ruotsin valtiollisten tv-yhtiöiden yhteistuotanto, analyysit ja ynnäykset johdattelevat kysymään laajemmin, että miksei täällä Suomessakin voitaisi verorahoilla tehdä sisältöjä, joita voisimme maailmalla myydä.

Ja Silta on todellakin hieno sarja. Sen kaikki osat pelaavat samaan maaliin: on loistava käsikirjoitus, kiinnostavat henkilöhahmot, hyvät näyttelijävalinnat, hienoa näyttelijätyötä, mahtavaa ohjausta, on todella mietitty ja viimeistelty visuaalinen design, joka ulottuu kuvauspaikkojen valinnasta, lavastuksesta, puvustuksen yksityiskohtiin ja grafiikkaan.

Työnohjaajana ja valmentajana, minua tietysti kiinnosti paitsi tämä mahtava lopputulos, myös se, miten siihen on päästy. Voitaisiko me oppia Tanskalaisilta jotain?

IMG_5767

Ensin kannattaa tietenkin muistuttaa mieliin, että Silta ei ole yksittäinen onnistuminen, vaan se jatkaa DR:n menestysdraamojen sarjaa (Vallan linnake, Rikos…). DR:n tuottama tv-sarja on voittanut 2000-luvulla 5 kertaa Emmy palkinnon. Jostain luin myös, että tanskalaiset sarjat ovat murtaneet myytin siitä, että britit eivät suostu katsomaan tekstitettyä tv-sarjaa. Nyt tekstitys ja tanskan kieli = laatudraama.

Tv-tutkija Eva Norup Redvallin mukaan perusta DR:n draamojen menestykselle on lähtenyt rakentumaan  jo 1990-luvulta alkaen, jolloin Rumle Hammerich aloitti DR:n Draamaosaston päällikkönä. Hammerichin ideana oli, että

  • DR tarvitsee lippulaivatuotantoja. Ne ovat hyviä brändejä ja oikeuttavat tv-draamojen kalliit kustannukset.
  • DR:n täytyy valita, mihin keskitytään. Se on liian pieni ollakseen kaikessa hyvä. Tuolloin päätettiin keskittyä pitkiin perhe- ja rikosdraamoihin, jotka sijoitetaan sunnuntai-illan katselupaikalle ja on suunnattu laajalle yleisölle. Arkidraamat ja komediat jätettiin sivuun, eikä minisarjoihinkaan enää satsattu.
  • DR:n pitää perustaa omia draamastudioita, jotka ovat ”tuotantohotelleja”. Studioon kootaan kaikki samassa produktiossa työskentelevät yhteiseen työtilaan produktion ajaksi, sen sijaan, että he työskentelisivät eri ammattiosastoilla. Ytimessä oli idea, että luova yhteistyö ei kukoista palavereissa vaan paikoissa, joissa tehdään työtä yhdessä.

Menestyksen perustan rakentaminen vahvistui 2000 luvun alussa. Tuolloin draamaosaston päällikkönä toiminut Ingolf Gabold laati 15-dogman ohjelman, joka toimi DR:n draamatuotantojen ohjenuorana auttaen tekemään valintoja siitä, mitä ja miten tuotetaan. Gaboldin luomat dogmat ovat toimineet tuotantoja koskevien valintojen taustalla tuosta alkaen, mutta vasta tanskalaisten tv-sarjojen menestyksen toistuessa ne on tuotu laajempaan tietoon.

Gabold on itse myöhemmin tiivistänyt 15 dogmaansa neljään tärkeimpään:

1. One vision on dogmista merkittävin ja vaikuttanut eniten siihen, miten tuotannon rakentuvat. Tutustumismatkat yhdysvaltalaisten laatudraamojen taustaprosesseihin johdattivat valitsemaan tuotantomallin, jossa pääkäsikirjoittaja on kuningas (ns. ”showrunner -malli). One vision -dogman ideana on, että koko tuotantoprosessin ajan käsikirjoittaja ja hänen alkuperäinen ideansa ovat ne, joiden ympärille kaikki muu tuotannossa rakennetaan.

Gabold oli sitä mieltä, että laadukkaan draaman taustalla on käsikirjoittaja tai 2-3 käsikirjoittajan tiimi, jolla on vahva omistajuuden tunne sarjaan. Omistajuuden tunne ei synny, ellei käsikirjoittajalla ole lopullista päätösvaltaa ja vastuuta kaikista produktioissa tehdyistä valinnoista. Käsikirjoittajan luoman alkuperäisen idean täytyy olla kaiken huomion keskipisteenä läpi koko tuotantoprosessin.

“One vision” -periaate on toi DR:n draamoihin myös uuden tuotantomallin, jossa ohjaajat tulevat ja menevät (sarjojen kuvaus on jaettu usein kahden osa blokkeihin, joissa kuvaajat ja jaksokäsikirjoittajat voivat vaihdella), mutta tuottajan lisäksi pääkäsikirjoittaja pysyy mukana koko produktion ajan vastaten produktion vision fokusoitumisesta.

2. Double storytelling, kaksoiskerronta on toinen dogma-periaate, jonka mukaan kaikessa julkisen puolen tv-draamassa pitää olla hyvän tarinan lisäksi eettinen, yhteiskunnallinen tai yhteisöllinen ulottuvuus.

3. Kolmas keskeinen dogmaperiaate on ”Crossover”. Vaikka DR:n draamatuotantojen perusta rakennettiin panostamalla talon sisällä tuotettuihin produktioihin, niin 2000-luku on ollut hallitun avautumisen aikaa. Crossover, eli rajojen ylittäminen, tarkoitti ihan ensimmäisenä tv-produktioiden ja elokuva-alan osaamisen yhdistämistä, tavoitteena taiteellisesti ja visuaalisesti korkeatasoisemmat draamatuotannot. Lopputuloksena on elokuvamaisempi tv-jälki, joka kiehtoo kansainvälisiä yleisöjä.

Raja-aitojen ylittäminen on myöhemmin saanut jatkoa DR:n omien tuotantojen ja kaupallisten tuotantojen yhteistyönä, eri maiden tv-tuotantojen yhteistyönä sekä alan oppilaitosten ja DR:n välisenä yhteistyönä. DR:n ja elokuvakoulun yhteistyömallia on myös kopioitu muihin Pohjoismaihin. Sen ideana on ollut, että DR haluaa vaikuttaa elokuva- ja tv-alan koulutuksen tason nostamiseen, saadakseen koulusta valmistuvista nuorista mahtavia osaajia.

Tällä hetkellä DR:n Dramaan päällikkönä on Piv Bernth. Hänen työnsä tuntuu jatkavan edellisten linjoilla. Bernth puhuu innostuneen intohimoisesti tanskalaisen huippulaadukkaan draaman puolesta, jonka yhtenä kulmakivenä hän näkee sen, että kaikkien produktiossa sillä hetkellä työskentelevien täytyy saada kokea olevansa tekemässä maailman mahtavinta juttua juuri nyt. Hänen mukaansa tuottajan rooli on tärkeä, vaikka käsikirjoittaja olisikin kuningas. Tuottajan työssä tärkeintä on muistaa, mihin rakastui alkuperäisessä ideassa, luottaa käsikirjoittajiin ja suojella alkuperäistä ideaa. Tuotannon tehtävänä on hankkia resurssit ja keksiä keinot, miten juuri tämä idea saadaan toteutettua.

Bernth korostaa myös luovuuden ja rohkeuden merkitystä. Ei ole mielekästä kopioida muita, vaan tärkeämpää on kertoa paikallisia, tosia tarinoita, luoda hahmoja, joilla on ydin ja sydän.

Videolinkkejä tutkimusmatkaltani:

This entry was posted in Luin, näin, koin and tagged , , , , . Bookmark the permalink.