Innostuin tämmöisen neuvolistan laatimaan. Vaikea sanoa mistä syystä. Ehkä vähän höpsöttelyn tähden, ehkä siksi, että joskus on hyvä koota itselleen pahan päivän varalle hyviä neuvoja. Ehkä siksi, että se paha päivä saattaa olla jopa nyt! En tiedä ketä tässä enemmän neuvon itseäni vai jota kuta toista. Neuvoni innoittajana on Clarissa Pinkola Estésin kirja Naiset jotka kulkevat susien kanssa, jossa Pinkola Estés käsittelee naisten sielunelämää ja luovuutta monipuolisesti, syvällisesti, innostavasti ja välillä ihanan sekopäisesti ja sekavasti. Kirjan neuvot tuntuivat niin virkistäviltä ja tarpeellisilta, joten tein niistä oman versioni.
1. Ota vastaan kohteliaisuudet
Ota siis vastaan kohteliaisuudet, sillä se auttaa näkemään asiat realistisesti. Jos päästät korvistasi sisään vain kritiikkiä ja arvioita, kuva omasta merkityksestäsi vääristyy pahasti.
Avaa korvasi ja sydämesi vilpittömille kehuille ja kiitoksille. Anna niiden virrata sisään ja kohtaa ne samalla kunnioituksella kuin kohtaat minkä tahansa muunkin totuuden. Maistele kohteliaisuuksia kuin kalliita viinejä pitkään ja keskittyen, niin kauan kuin kehun maku vielä viipyy suussasi. Kuulostele niitä tarkkaan ja tunnista kaikki äänensävyt. Nuuhki kohteliaisuuksien tuoksua kaikissa vivahteissaan ja tunnustele herkin sormenpäin kehujen muodot, kovat ja upottavat kohdat, karheudet, pehmeät nukat ja vaivihkaa kutittavat kolot. Nauti kaikin aistein.
Älä väitä itsellesi, että vilpitön kehu olisi imartelua, jos se ei sitä ole. Itsekritiikille on runsaasti oikeita aikoja ja paikkoja, mutta kohteliaisuuksien vastaanottokomiteaan sitä ei kannata kutsua eturiviin.
Kohteliaisuus poistuu avoimesta sydämestä yhtä nopeasti kuin on sen vallannutkin. Ei ole mitään tarvetta takertua kehuihin, tuoreet ovat aina mehukkaampia ja maistuvat raikkaammilta kuin vanhat ja paljon käytetyt. Kohteliaisuuden veden voi antaa virrata oman olemisesi pyörteeseen ja antaa sen myös virrata sieltä ulos. Kehut jatkavat matkaansa tehtyään tehtävänsä ja sinä jatkat omaasi.
2. Pysy avoimena ja reagoi
Pysy avoimena, herkkä vaistoisena ja rentona, että voit reagoida kun mehukas mahdollisuus osuu kohdalle. Olisi hyvä oppia ovelasti vaanimaan mahdollisuuksia edistää luovia hankkeita ja niiden menestystä. Keskity saalistamiseen. Löydä se, mikä on piilossa. Tartu tilaisuuteen.
Älä nirise. Vastaa siihen, mitä ympärilläsi tapahtuu. Valitse. Avaudu lukemattomille vaihtoehdoille ja tee valinta, joka ilmentää sinun tahtoasi ja elämää tässä hetkessä.
Toimi. Puhu. Tee. Ole läsnä.
3. Päästä itsesi vapaaksi
Näin minä oikeasti ajattelen, kun olen järjissäni, että luovuus, ideat, elämä ja merkityksellisyys virtaavat luonnostaan ja itsestään. Eipä niitä mikään estä, ellen minä itse rakentele patojani. Jos olet jumissa, sinun pitäisi löytää se, miten estät itseäsi. Vapauta luovuutesi itse luomistasi esteistä.
Salli ideoiden, ajatusten, tunteiden, sanojen, tekojen ja puheen syntyä, ja salli niiden myös kuolla. Mitään ei kannata torjua suoralta kädeltä.
Suostu olemaan tyhmä. Anna timanttien tippua huuliltasi.
4. Aloita heti
Jos epäonnistuminen pelottaa, aloita epäonnistuminen heti, niin pääset onnistumisvaiheeseen nopeammin. Voi kun muistaisin tämän ohjeen useammin! Ja sitten vielä tämän. Suostu aloittamaan aina uudelleen. Jos pelkäät, se ei haittaa, voit antaa pelkosi purra sinua, siihen tottuu.
5. Jatka loppuun
Ole ehdoton sen suhteen, että mikään ei saa estää sinua jatkamasta loppuun asti. Jatka uppoutumistasi, materiaalin keruuta, seikkailuja, taiteen tekemistä, sielun parsimista, mikä ikinä on se kaikkein tärkein asia, mihin olit jo ryhtynyt, mutta joka ei vielä ole päätöksessä.
Melkein kaikki merkitykselliset asiat edellyttävät enemmän sinnikkyyttä, toistoa ja uskoa kuin erinomaisuutta tai vahvuutta. Jatka erityisesti kun kohtaat vaikeita vaiheita, älä vältä niitä, vaan sido vaikka itsesi tuoliin, että pääset vaikeiden, sotkuisten ja työläiden vaiheiden yli etkä luovuta.
Jatkaminen tarkoittaa usein sitä, että on kohdattava eteen tulevat psykologiset vaikeudet, selvitä, karkoita tai muunna ne. Ole määrätietoinen niiden suhteen ja rakasta luovaa työtäsi enemmän kuin piehtarointia vaikeuksissa. Oijoi. No niin. Siis ei enää piehtarointia vaikeuksissa, edes siinä, että minusta ei ole tähän.
Urhea animus on kuin luovan mielen sosiaalityöntekijä, joka kutsutaan paikalle kun luovuuden vanhemmat väsähtävät eivätkä jaksa pitää huolta lapsistaan. Vai alkavatko peräti kohdella heitä kaltoin tai näännyttää nälkään? Kun animus pitää huolta luovan työn lapsista, voimme palata taas toimeen, kun voimat palaavat.