Millaisen ihmisen kanssa voi työskennellä luovassa yhteistyössä? Ihmisen, joka kantaa syvällistä vastuuta omasta toiminnastaan. Hän kysyy itseltään, mikä on minun taiteeni tässä? Mitä on tanssijan taide? Mitä on tuottajan taide? Mitä on lipunmyyjän taide? Mitä on budjetin tekijän taide? Mitä on esimiehen taide? Mitä on kuvaajan taide? Mitä on ohjaajan taide? Mitä on näyttelijän taide? Ei tarvitse tietää kaikkea ja osata kaikkea, mutta täytyy haluta yhä uudelleen kiinnittyä omaan taiteeseen.
U.lab Tampereen Hub
Beam Coaching on mukana MIT:n maailmanlaajuisessa verkkokoulutuksessa U.Lab – Transforming Business Society and Self. Beamin Mari Käki fasilitoi Tampereella kokoontuvaa ryhmää, jonka tarkoituksena on pitää kaikki U.Lab kurssista kiinnostuneet verkkokurssin kyydissä ja ennen kaikkea edistää osallistujien omia kehittämisideoita ja edistää paikallista verkostoitumista ja yhteistyötä.
Hubiin ovat tervetulleita kaikki, jotka miettivät, miten he voisivat löytää mielekkäitä ja arvokkaita toiminnan mahdollisuuksia. Lähtökohtana on halu toimia paremman, toimivamman, inhimillisemmän ja kestävämmän tulevaisuudesta puolesta. Sitä ei tarvitse tietää MITEN se on mahdollista.
Kehittämishanke voi kuulostaa suureelliselta ja saa sellaista ollakin, jos niikseen tulee, mutta ei tarvitse. Yhtä hyvin kurssiin voi kytkeytyä sillä motivaatiolla, että jonkin muuttuvan omassa elämässä, tai omassa työssä, omassa lähiyhteisössä, tekemisen tavoissa, tavoitteissa tai systeemisissä kytkennöissä. Ei edes tarvitse tietää, minkä haluaa muuttuvan. Epätietoisuus tai hämmennys siitä, mikä nyt olisi viisasta tai tarpeellista on erittäin hyvä lähtökohta U.Lab prosessin käynnistämiselle.
Tampereen Hubin kokoontumiset
Yhdeksänä peräkkäisenä torstaina 10.9. – 5.11.2015, klo 16.00-18.00
Tampereen yliopiston Edu’s Cafe, Åkerlundinkatu 5.
Ilmoittaudu Marille: mari.kaki@beamcoach.com, 050 343 6468
Tai ilmesty paikanpäälle.
Kurssi alkaa orientoivalla viikolla 10.9. Jos et pääse ensimmäiselle kerralle, niin vielä ehtii hyvin mukaan myöhemminkin.
Purkava kirjoittaminen
Usein päiväkirjaan tartutaan, kun on pakottava tarve purkaa jotain tunnetilaa, ”huutaa asia paperille” kuten yksi tämän päivän ryhmässä kuvasi.
Päiväkirja säännöllisenä rutiinina
Haluaisitko päiväkirjan kirjoittamisen muodostuvan jonkinlaiseksi säännölliseksi rutiiniksi, jos ei nyt aivan päivittäiseksi, niin ehkä viikoittaiseksi?
Päiväkirja arjen dokumentointina
Jossain mielessä yksi päiväkirjan ilmeisin tehtävä on arjen suhteellisen tiheä (päivittäinen periaatteessa) dokumentointi. Tarinan mukaan eräät ensimmäisistä päiväkirjaksi tunnistettavista teksteistä olivat laivojen lokikirjojen reunamerkinnät. Luonnonilmiöiden ja navigointihavaintojen ja päätösten lisäksi lokin kirjaaja merkitsikin ylös tunteen, tunnelman tai jonkun muun inhimillisesti merkittävän asian.
Itse en koskaan ole ollut kaksinen arjen rekisteröijä kirjoittajana. Kun jossain vaiheessa rohkenin ottaa esille nuoruuden päiväkirjani, odotin niiden avulla löytäväni muistoja, tuoksuja, hajuja ja yksityiskohtia kadotetusta ja osittain unohdetusta ajasta. Jouduin pettymään. Päiväkirjat olivat täynnä ajatuksia ja vatvontaa, teini-ikäisen elämäntuskaa, sisäistä vellontaa. Tiedän, että kirjoittamisella tuolloin on ollut suuri merkitys monenlaisten asioiden haltuun ottamisessa, mutta näin jälkikäteen olisin toivonut myös… No jonkinlaista ajankuvaa, arjen rekisteröintiä.
Eräs ystäväni kertoi kerran, että hänen isänsä piti päiväkirjaa siten, että hän joka päivä töistä kotiin tullessaan kirjoitti muutaman rivin päiväkirjaansa. Merkinnät saattoivat koskea säätä, päivänpolitiikkaa, työelämän tapahtumia tai perhe-elämän merkittäviä käänteitä. Lisäksi tämän perheenisän päiväkirja avoin kirja. Se lepäisi piirongin päällä auki meneillään olevan päivän kohdalta, kuka tahansa saattoi selailla sitä ja tehdä siihen myös omia merkintöjään.
Ystäväni ei lapsena arvostanut isänsä päiväkirjaharrastusta, mutta nykyään säilyneet päiväkirjat ovat aarre, josta voi ammentaa loputtomasti. Kirjoihin palataan kuulemma erityisesti kun selvitellään sisarusten välisiä kiistoja lapsuudenmuistoista. Paitsi itse päiväkirjat, ystäväni peri isältään myös tavan istua päivittäin alas kirjoittamaan. Tämän tavan seurauksena hänellä on hallussaan lähes katkeamaton päivittäin omin käsin kirjoitettujen sanojen helminauha kolmen sukupolven ajalta. Päiväkirjan pidon ystäväni isä oli perinyt nimittäin omalta äidiltään.
Vaikka itse tuskin koskaan kunnostaudun arkisten havaintojen päivittäin kirjaajana, se ei estä minua kuinkaan ihailemasta muiden työn tuloksia tässä työssä. Paljon arvokasta ja kaunista voi saada aikaan silkalla sitkeydellä ja systemaattisuudella. Siitä yksi hienoimmista kuvauksista on elokuvan Smoke tarina Auggien valokuva-albumista.
Millaisista asioista ihmiset haluavat pitää päivittäin kirjaa? Unipäiväkirja, ruokapäiväkirja, sääpäiväkirja, kirjapäiväkirja, puutarhapäiväkirja…
Beamin päiväkirjaryhmät syksyllä 2015
Beam järjestää tänä syksynä kaksi päiväkirjaryhmää. Ryhmien ohjaajana toimii Beamin Mari Käki, joka oppi työtavan perusteet Kaliforniassa ja on vuosien varrella kehitellyt omia kirjoittamisen innostustapoja. Ensimmäinen ryhmä starttaa syyskuun alussa ja sen teemana on Mene itseesi eli päiväkirjatyön perustekniikat. Toinen ryhmä alkaa lokakuun lopulla ja silloin teemana on muistot. Syksyn kurssien kunniaksi Beamin blogissa julkaistaan päiväkirjateemaisten bloggausten sarja, joten teemasta pääsevät osalliseksi nekin, jotka eivät itse kursseille pääse.
Info syksyn päiväkirjaryhmistä
Päiväkirjaryhmän Facebook-ryhmä
Mene itseesi – päiväkirjatyön perustekniikoita 1.9.-6.10.2015
Pohdintoja hyvinvoinnista työssä
Työhyvinvointi kumpuaa itsensä arvostamisesta työssään, keskinäisestä arvostuksesta, itse työn arvostamisesta.
Huomaan, että usein kun työhyvinvointia mietitään, aletaan miettiä kuinka korjata työpahoinvointia. Kyse on ehkä laajemmin siitä, että psykologia on keskittynyt pitkän historiansa alkuvuodet ymmärtämään pahoinvointia ja helpottamaan sitä. Olemme kehittäneet osaamistamme pahoinvoinnin helpottajina.
Pahoinvoinnin helpottaminen ei välttämättä johda hyvinvoinnin lisääntymiseen. Onnellisuus ei ole vain sitä, että emme ole onnettomia. Hyvinvoinnin rakentaminen on ihan oma taitonsa.
Kolme työhyvinvoinnin lajia
Usein jäsennän, että työhyvinvointia voisi ajatella kolmesta eri näkökulmasta:
1. Työn miellyttävyyden lisääminen. Eli työhyvinvointia pyritään kehittämään saamalla aikaan mahdollisimman paljon myönteisiä kokemuksia sekä yksilötasolla että vuorovaikutuksessa tai vaikka työtiloja kehittämällä.
Miten? Panosta mukaviin, kauniisiin ja toimiviin asioihin. Tuota niitä lisää ja huomaa hyvät asiat ympärilläsi. Anna positiivista palautetta. Opi olemaan kiitollinen. Ilahdu ja ilahduta.
2. Työn imun lisääminen. Työnimussa on kyse tästä:
Työn imun (flow) käsitteellä kuvataan tilaa, jota luonnehtivat tarmokkuus, omistautuminen ja työhön uppoutuminen. Se on balanssia taitojen ja haasteiden välillä. Lisäksi kyse on siitä, että ihminen kokee voimakasta omistautumista tehtävissä, joissa saavat käyttää persoonallisia vahvuuksiaan.
Miten? Tunnista vahvuutesi ja suunnittele työsi niin, että voit toteuttaa ja kehittää vahvuuksiasi maksimaalisesti. Kehitä työympäristössäsi tietoisuutta vahvuuksista. Niin todellakin! Ettei yrittäisikään täydellistyä ja hioa loputtomiin itseään päästäkseen eroon kaikista heikkouksia. Jos työyhteisössä haluatte järjestää jonkin aktiviteetin vahvuuksien ympärille, se voi tapahtua vaikka siten, että teette vahvuustestin (no ei ne testitulokset yleensä kovin yllättäviä ole, että ihan asiaa vähän pohtimallakin pääsee jo pitkälle). Testin pohjalta keskustelu esim. yhteistyöstä ja työnjaosta suuntautuu luontevasti sellaisten mahdollisuuksien etsimiseen, että kaikki saisivat toteuttaa vahvuuksiaan.
3. Työn merkityksen lisääminen. Työhyvinvoinnin kehittäminen siten, että tuntee vahvuutensa ja omistaa ne tekemällä työtä, joka on ”itseä suurempaa”. Kaikessa työssä työn isomman merkityksen kehystä voi olla vaikea hahmottaa. Usein se vaatii kuitenkin vain uuden näkökulman rajoittamista. Muistan USAn vuosilta tarinan bussikuskista, joka oli todella ylpeä työstään. Hän tykkäsi ajaa bussia, mutta sen lisäksi hänelle oli tärkeää, että olla mahdollistamassa lasten turvallista koulunkäyntiä.
Miten? Kysy itseltäsi, mitä arvoja voit toteuttaa työssäsi ja mihin suurempaan merkitykselliseen kokonaisuuteen työsi liittyy. Tee arvojesi mukaisia valintoja työssäsi ja valitse työ osana kokonaisuutta jota voit arvostaa.
Työhyvinvoinnin lajit täydentävät toisiaan
Tarjoamani näkökulmat työhyvinvointiin eivät ole vaihtoehtoisia, vaan toisiaan täydentäviä. Satsaamme aika paljon energiaa työn miellyttävyyden lisäämiseen, vaikka sillä on aika pieni vaikutus siihen, kuinka tyydyttäväksi ihmiset loppujen lopuksi työelämän kokevat. Tämä johtuu siitä, että kyky kokea mielihyvää on perinnöllistä (!) ja voimme kehittyä tässä taidossa suhteellisen vähän. Ja lisäksi mielihyvää tuottaviin asioihin turtuu helposti. Se kuudes pala suklaata ei enää maistu yhtä hyvältä kuin se eka. Syvästi tyydyttävä työelämä tuntuukin rakentuvan enemmän työn imun ja merkityksellisyyden vahvistamisen varaan, sillä niistä seuraa hetkellistä mielihyvää kestävämpää hyvinvointia.
Myös johdon ja esimiesten kannalta kiinnostava näkökulma on varmaankin se, että jos työn tuottavuuteen haluaa vaikuttaa työhyvinvoinnin kautta, kannattaa työskennellä enemmän sen eteen, että työntekijät kokisivat työssään työn imua ja merkityksellisyyttä, kuin että töissä olisi hauskaa. Työn miellyttävyyttä lisäämällä voidaan vaikuttaa vain vähän tai ei ollenkaan tuottavuuteen ja aikaansaamiseen. Työn imun ja merkityksellisyyden kokemisella puolestaan on suuri merkitys tuottavuuden kannalta. Johdon kannattaa siis olla kiinnostuneita työntekijöiden vahvuuksista ja niiden toteutumisesta sekä tarjota työntekijöille tilaisuuksia hahmottaa oman työn merkitystä osana organisaation työn kokonaisuutta.
Työhyvinvoinnissa ei ole kyse mistään irrallisesta ja pinnallisesta asiasta, vaan työn ydinasioista: että työntekijä voi kokea organisaation tehtävän arvokkaana ja oman työnsä tärkeänä osana tuon tehtävän hoitamista.
Jäsennykseni on sovellus positiivisen psykologian gurun Martin Seligmanin ”Three happy lifes” -jäsennyksestä, johon voi tutustua vaikka tässä jo yli kymmen vuotta vanhassa TED-puheessa.
Luova yhteistyö ja luottamus
Luovassa yhteistyössä luottamus on kaikki kaikessa. Luottamus on turvallisuutta, joka tuo mukanaan joustavuutta, kestävyyttä, resilienssiä, eli ryhmän kykyä palauttaa toimintavaihde mokan jälkeen. Luottamus synnyttää joustavuutta ja taitavaa toimintaa siksi, että oman toiminnan voi rakentaa toisen ihmisen toiminnan päälle. Kun luotan, että kaverilla on hallussa jokin juttu, voin keskittyä omaan juttuuni.
On äärimmäisen kuluttavaa työskennellä luovassa hankkeessa, josta puuttuu luottamus. Silloin toimintaa joudutaan jatkuvasti pönkittämään ja pönkitykset yleensä kaatuvat nopeasti ja sitten pitää taas pönkittää lisää. Huoh. Tiimi, jolla on hyvä keskinäinen luottamus puolestaan tuntuu kannattelevalta, tukevalta ja innostavalta. Se antaa energiaa luovalle työlle ja saa ryhmän jäsenet yltämään parhaimpaansa.
Porukka, jota kannattelee keskinäinen luottamus on tuottava, luova, yhteistyökykyinen, kekseliäs ja dynaaminen. Ihmisten energia ei kulu kuluun omien intressien ajamiseen ja itsensä suojeluun, vaan yhteisen hankkeen edistämiseen.
Miten luottamusta voi vahvistaa?
1. Puhaltakaa vuorotellen yhteiseen hiileen
Toimivassa yhteistyössä olennaisin asia on se, että ryhmällä on yhteinen työskentelyn kohde, joka on kaikille tärkeä. Kutsun yhteistä tehtävää hiileksi, sillä siihen pitää aina välillä puhaltaa, jotta hehku säilyisi. Kun tiimin vetäjä puhaltaa hiileen, hän sanoittaa, kuvittaa ja kuvailee ja muuten ilmaisee, sitä mihin ollaan pyrkimässä. Hän siis motivoi ja innostaa. Mutta tiimin vetäjä ei ole ainut, kuka voi hiileen puhaltaa. Ryhmän jäsenten sisäinen motivaatio kasvaa, kun jokaisella on mahdollisuus omasta kulmastaan puhaltaa hiileen. Kun tiimiläiset kuvaavat omasta näkökulmastaan, mikä hankkeessa on tärkeää, innostavaa, haastavaa, ratkaistavaa, jännittävää…, he motivoivat itseään ja toisiaan.
Vuoropuhaltelussa yhteistyölle rakentuu fokus. Se ei välttämättä ole tarkkarajainen tehtävä, vaan pikemminkin yhteinen pyrkimys, joka saa tarkkarajaisemman ilmentymän vasta projektin edetessä.
Tunne fokuksen olemassa olosta ja jokaisen tiimin jäsenen omakohtainen tuntuma fokukseen tuottaa enemmän luottamusta yhteistyöhön, kuin fokuksen määrittely tai tieto tehtävästä. Luottamus onkin tunne, siitä että voi luottaa, ei vain tietoa.
2. Opetelkaa tuntemaan toisenne ja kuuntelemaan toisianne
Tutustukaa kaikkien vahvuuksiin, mielenkiinnon kohteisiin, unelmiin ja tavoitteisiin. Oppikaa ymmärtämään millaiset asiat ja tilanteet ovat kellekin vaikeita. Esimerkiksi introverttien ja ekstroverttien tarpeet ja lähestymistavat ovat hyvin erilaisia ja molempia tarvitaan. Erinomaisesti toimivat tiimit eivät edellytä samuutta, vaan osaavat rakentaa luottamusta, että jokainen tiimin jäsen on arvokas omana itsenään, että kenenkään ei tarvitse olla kokonaan toisenlainen antaakseen yhteiseen hankkeeseen jotain arvokasta. Parhaiten toimivissa luovissa ryhmissä jokainen saa olla vahva ja heikko, jokainen kannattelee joissain asioissa muita ja on jossain toisessa asiassa kannateltavana.
3. Opettele tuntemaan ja kuuntelemaan itseäsi
Luottamusta ei synny ryhmässä, jonka jäsenillä ei ole luottamusta itseen. Kaikilla ihmisillä on omat sudenkuoppansa tässä suhteessa. On hyvä oppia tunnistamaan, mitkä ovat ne kohdat, joissa minä menetän luottamuksen itseeni ja keksiä keino palauttaa itseluottamus. Hyvä itsetunto ei rakennu sille, ettei koskaan tee virheitä, vaan sille, että suhtautuu avoimesti omaan epätäydellisyyteensä.
Ja toinen itsetuntemuksen vinkkeli: Mitä minussa herää, kun muut mokaavat? Milloin kestän sitä? Milloin en kestä? Milloin minä menetän luottamuksen muihin ja miten silloin toimin?
4. Kun mokaatte, älkää alkako etsiä syyllisiä, vaan ratkaisua
Kun ihmiset tekevät töitä yhdessä pettymyksiä ja virheitä tapahtuu. Reagoimme monesti mokiin niin, että alamme etsiä syyllistä. Tämä synnyttää inhottavan työilmapiirin ja nostaa tunnelman, että epäonnistuminen ei ole sallittua. Ei ole mitään syytä peitellä pettymystä tai esittää että virhettä ei olisi tapahtunut. Mutta jos on sanottu, että yhteistyö kestää mokat ja että virheet sallitaan, niin moka on sitten se kohta, jossa testataan, voiko tuohon väitteeseen luottaa. Sellainen luova ryhmä ponnahtaa epäonnistumisesta takaisin toimintaan nopeammin, joka ei jää märehtimään virhettä, vaan suuntautuu nopeasti oppimaan mokasta ja kohti tilanteen ratkaisua. Kyse on myös itsetuntemuksesta, eli ryhmän jäsenten on hyvä sallia itselleen epäonnistuminen eikä jäädä itseruoskimisen valtaan, sillä se estää koko ryhmää mahdollisesti menemästä eteenpäin. Joskus tämä edellyttää aika paljonkin psyykkistä työskentelyä! Ei tapahdu nappia painamalla, jos taustalla on vahva syyttelyn kulttuuri ja syytelystä on tullut syvälle juurtunut tapa.
5. Välttäkää klikkien syntymistä
On tavallista, että ihmiset, joilla on samoja intressejä, alkavat nojata toisiinsa ja ryhmässä saattaa muodostua klikkejä. Klikit ovat haitallisia, sillä ne vähentävät luottamusta tiimin jäsenten välillä ja tuottavat tiimin tavoitteille ristikkäisiä tavoitteita. Yhteistyö alkaa tuntua ristivetoiselta ja epäjohdonmukaiselta. Jos klikkejä tai sisäryhmittymiä on päässyt muodostumaan, asia kannattaa ottaa esille ja lähteä rakentamaan keskustelua, jossa klikissä työstetyt asiat tulevat tiimin yhteisiksi. Se että tiimin sisällä on ihmisiä, jotka tekevät enemmän yhteistyötä kuin toiset, ei sinänsä ole vielä klikki, vaan kahden rinnakkaisen lojaliteetin / intressin rakentuminen.
6. Rakentakaa yhdessä vaativaa ja hyväntahtoista ympäristöä
Hyvän hengen rakentaminen luovaan yhteisyöhön ei ole nössöilyä, ongelmien peittelyä tai keskinäistä hyysäämistä. Hyvässä yhteistyössä aivan olennaista on, että ryhmä virittää korkealle sen, mitä se itseltään edellyttää, mutta samalla rakentaa hyvät psyykkiset ja faktiset edellytykset saavuttaa tavoitteet: kunnianhimoinen tavoite ja maksimaalinen tuki tavoitteen saavuttamiselle. Oppimistutkimuksessa tällaista työympäristöä kuvataan vaativaksi ja hyväntahtoiseksi ja se on ideaalinen ympäristö oman osaamisen ylittämiselle. Ja sitäpaitsi sellaisessa porukassa työnteko on kivaa!
Odota itseltäsi paljon, odota toisilta paljon. Jos epäonnistut tai jos kaveri mokaa, niin syyttävä sormi ei nousekaan. Sanotte vaan, että “pahus, no mut nyt tiedetään, että jotain pitää tehdä toisin”. Opitte virheistä ja suuntaatte kohti parempaa. Erehtyminen on inhimillistä ja yllätyksiä voi tulla myös teille, kun teette työtä oman osaamisenne ylärajalla. Käsittelette tilanteen, palaatte hiilen ääreen puhaltelemaan ja menette eteenpäin.
Beam team! -valmennus on tarkoitettu luoville tiimeille, joiden tavoitteet ovat korkealla ja jotka työskentelevät oman osaamisensa ylärajalla. Valmennuksen avulla tiimi rakentaa parhaat mahdolliset edellytykset myös saavuttaa tavoitteensa.
Itseen suuntautuva myötätunto
Itseen suuntautuva myötätunto, siinäpä vaikea taito. Muistelen jonkun yhdysvaltalaisen myötätuntotutkijan sanoneen, että kun ihminen kärsii, lajityypillinen reagointitapa on lauman myötätuntoon vetoaminen valittamalla ja sitä kautta avun tai lohdun saaminen. Ja toisaalta, että ihminen laumaolentona on periaatteessa virittynyt reagoimaan valitukseen myötätunnolla. Itseen suuntautuva myötätunto sen sijaan on meille lajityypillisesti vaikeaa, vaikka sille kyllä olisi kyllä käyttöä, sillä yksilöllistyminen ja yksilöllisen vahvuuden korostaminen on tehnyt kärsimyksen ilmaisemisesta heikkouden osoituksen ja kuivattanut laumaelämästä myötätunnon.
Milloin itseen suuntautuvaa myötätuntoa tarvitaan erityisesti? Silloin, kun elämä on rankkaa, eikä ihan nopeasti muuttumassa toisenlaiseksi. Silloin, kun olemme tehneet virheitä tai vääriä valintoja, joita emme voi peruuttaa tai korjata. Silloin, kun käsillä on asioita, joista emme pidä, mutta niiden kanssa on vain elettävä. Aika usein siis. Usein sellaisissa tilanteissa, joissa alamme joko tsempata itseämme “sä pystyt siihen” tai sättiä itseämme “sä mokasit taas”, kun ehkä viisaampaa olisi vain kuunnella sitä sisäistä ääntä, joka sanoo “vitsi mulla on nyt rankkaa”.
Kristin Neff on tutkinut itseen suuntautuvaa myötätuntoa ja puhuu sen merkityksestä viisaasti.
Neffin jäsentää itseen suuntautuvan myötätunnon olennaiseksi osaksi sen, että silloin kun elämä on rankkaa, emme kokisikaan, että epäonnistuminen ja latistunut olo ovat asioita, jotka erottavat meidät toisista ihmisistä. Kulttuurissamme menestyminen ja vahvuus on niin tärkeitä asioita, heikkoudesta on tullut jotain, mitä pitää olla piilossa. Siitä seuraa, että tulkitsemme helposti, että heikkous, haavoittuvuus ja rikkinäisyys erottavat meidät muista ihmisistä: “Vain minä olen näin tyhmä, taitamaton, epäkelpo, epäonnistunut”. Neffin mukaan itseen suuntautuvan myötätunnon keskeinen elementti on, että samalla kun ajattelen, että “vitsi mulla on nyt rankkaa” ja suostun siihen, että nyt sattuu, voisin myös kokea, että “tällaista on olla ihminen”, että juuri nyt en todellakaan ole yksin. Ja että se, että nyt on rankkaa, ei tarkoita sitä, että olen epäonnistunut millään tavalla! Se vain tarkoittaa, että olen ihminen.
Puhe tekemättömille töille
Rakkaat tekemättömät työni,
huomaan, että olette tänään saapuneet paikalle sankoin joukoin ja että käynnissä on kiivas puheen sorina. Joukossanne on monia erittäin tärkeitä tehtäviä, useita välttämättömiä. On mukavia hommia ja vähemmän mieluisia. Osa teistä tulee tehdyksi, mutta osa teistä ihan tärkeistäkin jää tekemättä. Olen pahoillani tilanteesta. Mielelläni hoitaisin kaiken, mutta kokemuksesta tiedän, että aina jotain jää tekemättä. Pyydän, että hyväksytte tämän.
On oikein hienoa, että olette saapuneet paikalle, mutta nyt pyytäisin teitä kaikkia siirtymään viereiseen huoneeseen. Tilanne on juuri nyt on nimittäin se, että tarvitsen unta ja lepoa ja metelöintinne suoraan sanottuna häiritsee. Ehdottaisin, että tehdään näin, että te jäätte tänne pöydän ääreen jäsentelemään keskinäisiä suhteitanne. Aamulla palaan asiaan ja voitte esittää oman näkemyksenne siitä, mitkä teistä ovat niin tärkeitä ja ajankohtaisia, että niihin on syytä tarttua heti huomenna. Loput voivat ottaa vuoronumeron ja odottaa tilanteen selviämistä. Sillä aikaa kun te pidätte palaverianne, minä menen tuonne makuuhuoneeseen, suljen oven ja nukun oikein makoisat unet. Kiitos myötätunnostanne ja hyvää yötä.